perjantai 1. elokuuta 2008

Takaisin elämään

Viimeinen postaukseni oli ennen juhannusta. Kesäloma oli, ja kaikenlaista tehtiin ja touhuttiin, mutta ei sittenkään tarpeeksi. Tai ehkä kuitenkin liikaa? Tämä loma oli ikävin pitkiin aikoihin.

Nyt stressit alkavat helpottaa. Kerron vähän, kuvien kera: Saimme myytyä talomme, joten siitä asiasta ei ole enempää huolta. Hienoista haikeutta on kuitenkin ilmassa, sillä muuttopäivä on jo parin viikon kuluttua, ja tämä kahdeksan vuotta kestänyt vaihe päättyy lopullisesti. Olen kuljeskellut talossamme ja pihalla ja muistellut noita vuosia, jotka ovat vierineet uskomatonta vauhtia.



Vietimme mökillä kolme viikkoa heinäkuun alusta. Säät olivat, mitä olivat - siitä ei sen enempää. Nuorempana kesälomasäillä oli enemmän merkitystä, mutta nyt tärkeintä on itse loma - se, että saa hetken aikaa olla ja hengittää kaikista pakoista vapaana. Niin olikin kolme viikkoa, mutta energia ei vielä siitä palautunut. Neuloin kuitenkin muutamia keskeneräisiä töitä valmiiksi sen jälkeen, kun sain taisteltua itseni vapaaksi ikkunanpesupakosta ja muusta orjuuttavasta. Jannesta tein huivin, josta pidän kovasti. Kuvassa se on männyn kaulassa, mutta minä kietoudun siihen kuin metsän syliin. Turvallista.




Jos olisin puu, olisin mänty. Pidän myös koivusta (ja sen kuiskeesta kesäisinä iltapäivinä), mutta kaiken maailman eksoottisia puita tyydyn katsomaan ja ihailemaan kauempaa. Mökin ympärillä meillä on paljon jykeviä ja vakaita honkia lapsineen. Hiukkasen niitä piti harventaa, jotta jälkeen jäävillä olisi tilaa ja valoa kasvaa. Mieheni oli metsurina, ja minä huolehdin taiteellisen vaikutelman säilymisestä. Tässä mietin juuri, mitä puustosta pitäisi karsia (ja mitä elämästä, joka juuri nyt on melkoisessa taitekohdassa):


Mariette-jakku valmistui loman aikana. Pingoittelin sitä yläkerran vieraspatjoilla useaankin otteeseen, mutta en millään saanut siihen sellaista muotoa ja kokoa, että voisin sen ihan oikeasti pukea ylleni. Siis turhaa, oi, turhaa, oli tämäkin taas! Kuvassa jakku näyttää varsin kivalta, mutta purin sen pois tästä elämästä. Mohair Lux on upea lanka, ja varsinkin, kun se purkautuu sen enempiä nykimättä. Uusi jakku on työn alla. Näin mänty sitkeä...



Tänä vuonna muuten kasvit kukkivat todella myöhään. Tässä valoa tähän himmeään perjantai-iltapäivään, keltaisia kurjenmiekkoja perennapenkistäni, joka ei oikeastaan enää minun olekaan:

Kotiin palattuamme ompelin kasaan jo kuukausia sitten valmistuneen lepakkohihaisen neuleen. Se on Seiskaveikkaa, josta en lankana enää nykyään niin kovin perusta, mutta jostakin syystä nämä värit iskivät sieluuni. Vauvaseni 12 vee kuvasi neuleen ylläni. Hankin viime viikolla Isoaveljeä samoissa sävyissä aikeena suopaista siitä pitkä takki syksyksi. Sen päivän kun vain näkisi! Mutta syksy tulee varmasti.

Yksi merkittävimmistä uutisista tänä kesänä on se, ettei esikoiseni sittenkään vielä muuta kotoa. Iloitsen siitä suuresti, vaikka olinkin jo tottunut ajatukseen poikasen kotoa lentämisestä. Hän on nyt opiskellut kolme viikon jaksoa Päivölässä ja yksi viikko on vielä jäljellä, mutta tänään hän ilmoitti lopullisena päätöksenään, ettei hän jatka siellä syksyllä. Joten hän muuttaa mukanamme pohjoiseen! Olen tästä äärettömän kiitollinen, osin itsekkäistä syistä ja osin hänen puolestaan. Ikävöin häntä kovasti ja samalla näen, ettei hän ole kasvanut vielä valmiiksi lähtemään itsenäiseen elämään. Kesäkurssit uusine kavereineen ja risteily junilla ympäri Suomea ovat tehneet kuitenkin erittäin hyvää nuorelle miehelle.

Lopuksi vielä pieni, suloinen muisto tästä kesästä: Rantasaunamme välikattoon oli oravaäiti laittanut pesänsä. (Sama luontokappale oli myös jyrsinyt silikonitiivisteet lähes kaikista päätalon ikkunoista.) Yhtenä saunailtana yksi poikasista oli päättänyt lähteä tutustumaan ulkomaailmaan, mutta ei kyennyt nousemaan takaisin pesäänsä hirsiseinää pitkin. Siinä se poukkoili ympäriinsä surkeasti äännellen, emoaan apuun kutsuen. Emo varmasti kuuli hätähuudot, mutta ei rohjennut lähestyä, koska saunojat ja valokuvaaja heiluivat uteliaina poikasen ympärillä. Koettipa pienokainen ihmislapsenkin apuun turvautua!

Kun saunojat lopulta jättivät pienoisen rauhaan, nouti oravaemo lapsensa takaisin pesän suojiin.
Tähän päätän kesäkatsauksen. Nyt kun elämän kuviot alkavat taas selkiintyä, energiakin palautuu nuutuneeseen olemukseeni. Mikäpä tässä on ollessa: ihmisemo kaikki pennut kainalossaan vaihtaa pesää, jonka poikasten isä on kesän aikana rakentanut. Asiat järjestyvät aina, kyllähän minä sen tiesinkin, mutta joka hetki ei vain jaksa uskoa.

10 kommenttia:

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Muutto on aina raskasta. On kurjaa jättää vanha koti, vaikka haluaisikin uuteen. Tiedän sen kokemuksesta. Joskus olen voinut ihan fyysisesti pahoin =) Paljon voimia uuteen! Kivaa kuulla sinusta!

Palaga kirjoitti...

Muutto ja muutos on aina rankkaa, voimia niihin sinulle!

Kauniita käsitöitä on kesän aikana syntynyt!

PäiviP kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! Voimia muutoksiin! Ja käsitöistä saa aina lisää voimaa jaksaa!!

Anonyymi kirjoitti...

Harmi, että jouduit purkamaa, näytti kyllä kauniilta, tuo jakku! Hyvää muuttoa kuitenkin!

Heinis kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta teille kaikille! Olen viikonlopun aikana saanut myytyä kaksi pakastinta ja vitriinikaapin pois muuton alta. Projekti etenee ihan mukavasti.

Sibylla: Minustakin jakku oli kaunis, koska lanka on ihana ja väri jotenkin syvä ja hehkuva (kuvassa se on kyllä vähän räikeä). Mutta kun se ei sopinut minun vartalolleni :) Uusi on tulossa, nyt oma malli, katsotaan mitä siitä seuraa.

Samma kirjoitti...

Tekstisi oli just niin positiivisen rohkaiseva tähän hetkeen kuin olla saattaa. Kiitos! Olet luonut valoa pimeyteen.

Heinis kirjoitti...

Kiitos, Samma, mukava kuulla! Kävin blogissasi ja huomasin, että sinäkin olet pohtinut näitä elämän tärkeitä kysymyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa mukavaa, kun olet palannut takaisin bloggaamisen pariin :)

Ihanan värinen tuo huivi!

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa kuulla sinusta jälleen! Olen itse saanut pitää esikoisen kotona tämän kesän, mutta syksyllä on jälleen ero edessä, mutta toivottavasti se on helpompi kuin viime vuonna.

Odottelen seuraavaa jakkua!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vierailustasi blogissani. :) Kiva, että olet palanut taas.. puikkoihin! :)