Merkityksellinen kevät

Sain tämän yllätyksen jo parisen viikkoa sitten Wirkkuu & Tikkuu -blogin Päiviltä. Kiitos oikein paljon, Päivi! Koska seikkailen niin monilla hienoilla seuduilla valtaisassa Blogistanian maassa, en ole osannut päättää tunnustuksen jakamisesta. On niin vaikea valita, joten siirrän päätöstä myöhempään ajankohtaan - jolloin päättäminen on tietysti entistä vaikeampaa!

Meilläpä on kevät. Lumi sulaa silmissä, ja kävelyretkellä takki on pelkkä riesa! Krookukset täplittävät vielä ankean sävyistä pihaa, ja linnut pesimäpuuhissaan pitävät mieletöntä meteliä!

Minulle kevät 2008 tarkoittaa seuraavaa: Perkaan vuosien varrella kertyneen maallisen mammonamme ja lajittelen tarpeelliset ja tarpeettomat tavarat ja muistot. Heitän pois jonninjoutavat rojut ja ajatukset. Koetan miettiä vanhalle kodillemme sopivan myyntisloganin ja samalla päättää uuden kodin sisustukset ja suunnitelmat. On vielä niin paljon tekemistä.

Olemme asuneet tässä talossa pitempään kuin missään. Kahdeksan vuotta on jo saavutus tältä nomadiperheeltä. Vielä en osaa surra, en liioin iloita. Olen taas jäänyt tähän virtaan, joka vie uusien maisemien ja uusien ihmisten luo. Syksyllä näemme, millaisten.

Maniaa

Neulebläähistä seuraavaan: Edellisessä postauksessa tuulettamieni kirjojen lisäksi sain tällä viikolla kaksi Eva Wiechmannin kassikirjaa - oikein oivallista kamaa neule- ja huovutusmanian kiihdyttämiseksi. Hauska yllätys oli, että Eva on suomalainen!

Kirjoja hetken selailtuani huomasinkin jo tutkivani Cascade Yarnsin www-sivuja ja erityisesti Cascade 220 -lankoja, joita Eva käyttää laukuissaan ja kasseissaan. On meinaan värivalikoimaa! Saa nähdä, millainen on tämän stoorin seuraava osa...

Sain noutaa postista myös lankapaketin, jonka tilasin Pirtin Kehräämöstä. Ilman värikarttaa onnistuin arpomaan punaiset vähän huttaan, mutta katsotaan, miten ne toimivat projektissani. Tässä vähän esimakua vappurekvisiitasta:

Minuun iski tänään lankojenjärjestelyvimma: Tein inventaarion, jossa en laskenut kiloja enkä keriä, mutta palautin mieleeni, mitä kaikkea olenkaan vuosien saatossa komeroihini haalinut. Lajittelin langat ja purin yhden punaisen puserontekeleen, johon mitat on otettu ilmeisesti nukesta. Kaksi muuta tekelettä jäi vielä hautumaan. Parempi minäni (Dr Jekyll) piti myös puhuttelun sille toiselle (Mr Hyde), mutta en usko sen auttavan. Tässä kohdassa on pakko tunnustaa, että tilasin myös Cascade 220 -lankoja. En voi mitään itselleni, vaikka tästä maniasta voi olla seurauksena se, että pian ei ole mania edes jokapäiväiseen leipään.

Laitan tähän vielä kuvan Pirtin Kehräämön lankakartasta, joka tuli lankojen mukana. Värejä ei ole tolkuttomasti, mutta kaikki ovat minusta aivan käypiä.

Oikeaoppinen vapaapäivä

Vietän vapaapäivää. Mitähän kunniallisen työssäkäyvän äiti-ihmisen pitäisi vapaapäivänään puuhata? No tietysti siivota ja pestä pyykkiä, laitella ruokia pakastimeen tulevan varalle ja muuta arvokasta kotitaloustyötä. Ja mitä minä teen?

Heräsin puoli kahdeksalta umpi unesta herätyskellon soittoon. Kiireesti hoputin pienokaiseni ylös ja painuin takaisin sänkyyn, jotta saisin vielä hetkisen uinailla. Kun uni ei enää tullut, keitin teet ja lähetin poikaseni kouluun. Luin lehdet ja aloitin nettisurffailun. Blogiseikkailujen ja photoshoppailun jälkeen olen päätynyt oman blogini päivittämiseen.

Minut on kasvatettu tekemään alati työtä. Vaikka olen koko elämäni ajan pyrkinyt eroon syyllisyyden tunteesta, joka minut valtaa aina, kun teen niin sanotusti sitä mikä minusta on kivaa, syyllisyys on ja pysyy. Nytkin koetan selittää itselleni, miten paljon hyödyllistä opin netissä vaeltelemalla ja kirjoja ja lehtiä lukemalla. (Sekasorto viihtyisässä pesässämme hyppii silmilleni minne vain katsonkin.) Seli seli: Minullakin on oikeus viihtyä elämässäni.

Sain eilen osan Book Depositorysta tilaamistani kirjoista: Nicky Epsteinin "Knitting Never Felt Better" ja "Fabulous Felted Bags". Molemmissa on paljon mielenkiintoista kokeiltavaa: Toisessa hauskoja neuleiden muotohuovutuksia, joissa apuna käytetään kaikkea mahdollista alkaen marmorikuulista, napeista ja pähkinöistä aina pingispalloihin; toisessa upeita värikkäitä neulottuja ja huovutettuja laukkuja.

Ai että. Kokeilla pitää. Minulla ei vain juuri nyt ole huovuttamiseen soveltuvia lankoja. Jotta (netti)kauppaan siitä sitten, mars!

Kun sitä Photoshoppia äsken sorkin, onnistuin luomaan kuvakoosteen neljästä Epsteinin suunnittelemasta laukusta, jotka pomppasivat näkökenttääni heti kun aloin selata kirjaa. Kuva oli äsken juuri tässä, mutta en sitä nyt julkaisekaan, koska otan tekijänoikeusasiat aina vakavasti. Mutta katsokaa itse, jos saatte kirjan käsiinne!

Vaikuttaa siltä, että alan pikku hiljaa herätä henkiin. Talviuntako tämä vain olikin? Katsokaapas vielä joulukaktusta tuossa ylempänä. Kun kasvuun lähteneet krookukset ovat jääneet uusien lumien alle, myöhään herännyt joulukaktus kukkii sitäkin hehkeämmin!

PS. Pyykit ovat nyt koneessa peseytymässä.

Kevään merkkejä

Uusi lumi vanhan lumen surma, tietää viisas äitini. Viime yönä sitä taas on tullut, ja koko päivän on jaksanut sataa. Mutta ehkäpä se vanha lumi siellä alla kuitenkin hupenee. Tarkemmin ajatellen: ihan normaalia kevättä.

Erikoista on, että minulla ei ole viime viikkoina ollut lainkaan neulomishaluja. Siinä että useita keskeneräisiä töitä lojuu nurkissa, ei ole mitään outoa, mutta etten edes haaveile uusista! Kaipa tähänkin kummallisuuteen on syynsä: on niin paljon muuta pohdittavaa. Ja sitten tämä kevät. Selkäpiissä hiiviskelee erityinen tunne, kun en oikein tiedä, mitä tuleman pitää. Voi kun saisin pian langan päästä kiinni!

En ole muutamaan viikkoon jaksanut vierailla blogeissakaan, mutta juuri nyt aion lähteä tutkimusmatkalle. Ehkäpä saan sieltä potkun persuuksiin ja puhtia neulomuksiin. Koska niin se vain on: meille neulootikoille neulominen on yhtä tärkeää kuin jokapäiväinen leipä ja uni. Siispä toivotan kaikille unta ja nälkää sekä puikkojen iloista kilinää!