Täällä ollaan!

Oi rakkaat ystävät ja kaikki muut, jotka olette ihmetelleet, minne olen kadonnut! Täällä minä olen uudessa kodissani Lapissa. Elokuisen muuton jälkeen en ole jaksanut lainkaan bloggailla: en lukea teidän blogejanne enkä päivittää omaani. Käsitöitäkään en ole juuri tehnyt.

Mutta nyt elämä alkaa taas muotoutuva minun näköisekseni. Sisustushommat ovat vielä kesken, mutta pikkuhiljaa etsiskelen ja ompelen verhoja ja muuta sellaista. Verhoja en oikeastaan kaipaakaan, niin kauniit ovat näkymät ikkunoistamme. Tässä keittiön ikkunan alla meillä on lintulauta, jolla juuri nyt aterioivat käpytikka, närhi ja lukuisa joukko talitiaisia. Lunta on satanut jonkin verran, ja aurinko vielä häämöttää puiden takaa. Pakkasta on lähes 13 astetta! (Nyt se tikka tuli kurkistelemaan minua ovi-ikkunasta!)

Ihmiset täällä pohjoisessa ovat suhtautuneet meihin etelän variksiin oikein mukavasti. Emmehän me niin outoja lintuja täällä hiihtokeskuksessa olekaan. Negatiiviset kokemukset liittyvät teknisiin asioihin: Helsingin Sanomat kannetaan meille vasta ilmestymistä seuraavana päivänä, ja Lapin Kansakin tulee vasta iltapäivällä. Soneran laajakaistaa saimme odottaa tämän viikon maanantaihin saakka: ei ollut Sonera osannut varautua siihen, että sadan tontin uudelle asuntoalueelle saattaa jossakin vaiheessa muuttaakin joku!

Olen hiipimässä takaisin myös työelämään. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan lähden kulkemaan. Tällä viikolla olen ollut englannin opettajan sijaisena, ja opetan myös suomea ulkomaalaisille muutaman tunnin viikossa.

Kunhan tästä vielä lisää nohevoidun, laitan vähän kuviakin tulemaan. Nyt alan tanssia pölyimurin kanssa. Palataan!