Etsin valokuvistani jotakin henkisempää kuvastoa, joka kuvaisi valokuvatorstain aihetta pintaa syvemmältä. Sitten löysin tämän hyvin konkreettisen kuvan entisestä kotikaupungistani, josta muutimme viime elokuussa. Kuva palautti mieleeni monia tapahtumia ja ihmisiä siellä. Mitä pinnan alta voikaan löytyä, kun se murtuu? Tänäänkin on ollut erittäin viehättävä sunnuntaisää: aurinkoa ja sopivasti pakkasta, hohtavia hankia. Kävin lumikenkäilemässä poikani kanssa, mutta emme jaksaneet tehdä pitkää lenkkiä. Muutoin päivä on hurahtanut mitään tekemättä: hiukkasen olen neulonut ja seikkaillut Blogistaniassa. Nälkämaan kasvattina tunnen tehneeni syntiä, kun olen nauttinut vapaapäivästäni. Niin se vain on: ihminen kun on kasvatettu siihen, että "sen suu napsaa, jonka jalka kapsaa", ei hän voi kokonaista vapaapäivää pelkästään hurvitella.
