lauantai 2. toukokuuta 2009

Uusin ystäväni

Parisen viikkoa sitten bittiavaruudessa surffaillessani eksyin Kemikaalicoctail-blogiin, jossa Noora Shingler kirjoittaa vihreästä teestä. Olen toki jo vuosikausia nauttinut vihreää teetä aamuisin ja välillä päivisinkin, mutta kiinnostuin siitä enemmän, kun työpaikkani kahvin maku ei enää miellyttänyt. Kahvista jää suuhun niin paha maku, kuin olisi tupakan tumppeja pureskellut. Kiitos, ei enää minulle! (En aio kuitenkaan absolutistiksi: hyvä kahvi maistuu kyllä.)

Tapani mukaan heittäydyin asiaan sataprosenttisesti ja tilasin pari pakettia vihreää teetä sekä pari purkkia teejauhetta suoraan Japanista. O-Cha.com toimitti tilaukseni kuudessa päivässä! Hankin saman tien pienoisen teepannun, jonka aion viedä työpaikalleni, sekä matchan valmistukseen tarvittavia pikku välineitä.



Olen nyt haistanut ja maistanut sekä silmilläni ihaillut tilaamaani Kabusecha-teetä, ja onhan se hyvää! Tuoksu on hieman kalainen; maku ei ole kovin voimakas, mutta aromikas, ja jälkimaku on ruohoinen; valmiin teen väri on hennon vaalean vihreä, oikeastaan kellertävä.



Toinen tilaamani paketti on Senchaa; avaan sen myöhemmin. Halusin myös kokeilla teepulveria eli matchaa, jota hankin kahta eri laatua. O-Cha.comin sivuilta sain tietää, että juuri matchaa käytetään japanilaisessa teeseremoniassa. Onneksi sain postipakettini mukana matchan valmistusohjeet, joten onnistuin jo toisella yrittämällä valmistamaan ihan hyvää juomaa. Ohjeen mukaan matchaa vispataan bambuvispilällä niin, että tee vaahtoutuu hieman. Ja nyt on vihreä tee vihreää!



Näiden teejuomien hieno maku ja kaunis väri piristivät minua kummasti, mutta suurin onni tuli kuitenkin siitä keskittymisestä ja hitaudesta, joka tällainen teen valmistaminen vaatii. Olen viime aikoina monella tapaa tietoisesti ja tiedostamattomasti hakenut elämääni hitautta: kotona olemista, hiljaisuutta, keskittymistä. Taitaa käydä niin, että pikkuhiljaa hihhuloidun hitaan elämän kannattajaksi ja puolestapuhujaksi.