Olin viikonloppuna kansalaisopiston järjestämällä akvarellikurssilla Jäämerellä. Matkustimme Austertanaan, joka sijaitsee aivan Suomi-neidon pään yläpuolella. Kymmenen hengen ryhmämme ohjaajineen ja autonkuljettajineen lähti liikkeelle Kittilästä perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan. Osallistujia matkalla oli lisäksi Torniosta, Sodankylästä ja Inarista.
Kiireestä huolimatta pysähtelimme moneen otteeseen, milloin kalastusvälineiden ostamisen takia, milloin viinikauppaan. (Kukaanhan ei voi kotikylässään Alkossa näyttäytyä - paitsi minä tietenkin!) Perillä olimme vasta kolmen jälkeen Suomen aikaa.
Myöhäisen saapumisen vuoksi päätimme perjantai-iltana vain tehdä kierroksen ympäristössä ja ryhtyä maalaushommiin vasta lauantaina. Haukoimme henkeä maiseman edessä: oli laskuveden aika, ja monenlaista mielenkiintoista väriä oli paljastunut meren alta. Toisaalta maisemat olivat aika tyypilliset: vuoria, kiveä, hiekkaa, merta, vähän kasvillisuutta siellä täällä. Minulle kaikki oli tuttua, mutta hienoa silti. Ja vasta sunnuntaina satoi!
Lauantain maalasimme. Jotakin sain minäkin tehtyä, mutta otin myös paljon valokuvia muistikuvia tukemaan. Joukossamme oli monta taitavaa maalaria, joiden töistä näkyi, etteivät he ensimmäistä kertaa olleet pensselin varressa. Minulla oli todella hauskaa, vaikka joitakin hankaluuksiakin sattui. Mottona oli: Onnellisuus on sitä, että ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Niin, tälläisilta ne näyttivät:
Kiireestä huolimatta pysähtelimme moneen otteeseen, milloin kalastusvälineiden ostamisen takia, milloin viinikauppaan. (Kukaanhan ei voi kotikylässään Alkossa näyttäytyä - paitsi minä tietenkin!) Perillä olimme vasta kolmen jälkeen Suomen aikaa.
Myöhäisen saapumisen vuoksi päätimme perjantai-iltana vain tehdä kierroksen ympäristössä ja ryhtyä maalaushommiin vasta lauantaina. Haukoimme henkeä maiseman edessä: oli laskuveden aika, ja monenlaista mielenkiintoista väriä oli paljastunut meren alta. Toisaalta maisemat olivat aika tyypilliset: vuoria, kiveä, hiekkaa, merta, vähän kasvillisuutta siellä täällä. Minulle kaikki oli tuttua, mutta hienoa silti. Ja vasta sunnuntaina satoi!
Lauantain maalasimme. Jotakin sain minäkin tehtyä, mutta otin myös paljon valokuvia muistikuvia tukemaan. Joukossamme oli monta taitavaa maalaria, joiden töistä näkyi, etteivät he ensimmäistä kertaa olleet pensselin varressa. Minulla oli todella hauskaa, vaikka joitakin hankaluuksiakin sattui. Mottona oli: Onnellisuus on sitä, että ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Niin, tälläisilta ne näyttivät:
Innostuin taas maalaamisesta. Toivottavasti innostus kestää, vaikka onhan sillä vanha (kunnon) kilpailija. Tai kaksikin. Tai kolme. Tämä on tätä syksyä taas, kun on tavallista enemmän energiaa. Kyllä se siitä laantuu, mutta nautitaan vielä, kun voidaan. Otetaan siis asiat sellaisina kuin ne ovat.
