Helmikuun helmiä

Tänään aloitti Kittilässä neulekahvila! Oi, että olen odottanut sitä! Tomera Muoriska laittoi töpinäksi ja kutsui meitä neuloosin vallassa olevia Kotiloon kahville ja neuleille. Minä viihdyin siellä noin kolme ja puoli tuntia, ja hauskaa oli! Suunnittelimme monenlaista mukavaa: KIPä, kesäistä neuleviikonloppua sekä tietysti kahvilaneulontaa! Pakkoneuloosi on sellainen tauti, että ilman vertaistukea sen kanssa eläminen on melko haasteellista. Vaikka olen löytänyt Blogistaniasta paljon kohtalotovereita, on mukava tavata välillä livenäkin. Silloin on ainakin helpompi hiplata toisten lankoja ja käännellä ja väännellä heidän tekemiään upeita ja inspiroivia töitä. Siis kiitos tästä päivästä!

Viime sunnuntaina meillä oli täällä aivan upea sää, ja miehoni sai houkuteltua minut lumikenkäilemään. Oli satanut höttöä lunta ja kävely oli rankkaa, mutta maisemat sitäkin kauniimmat. Timantteja hangella, tiedättehän? Tässä todiste Heiniksestä satumetsässä (takki auki, koska 17 asteen pakkasessa tuli HIKI):

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, etten ole kovin liikunnallinen tyyppi luonnostaan, ja usein minun on ulkoistettava itseni ihan pakkokeinoin. Pidän kyllä luonnossa olemisesta, metsien huminasta ja vesien äänistä, kasvien tuoksuista, linnuista ja kaikesta sellaisesta, mutta en millään jaksaisi lähteä liikkeelle. Mikä ristiriita! Mutta onnekseni kotimme on keskellä metsää ja tästä on helppo livahtaa ulos, jos sille päälle sattuu. Keittiön ikkunan takana on lintulauta, jonka elämän seuraaminen on kiehtovaa - eikä sitä varten edes tarvitse ahtautua toppapukuun! Eilen laudan läheisyydessä liikehti kaksi käpytikkaa; taitaa olla kevättä rinnassa. Toivottavasti ne eivät laita kotia tähän meidän kattomme alle!

Joitakin neuleita on ollut työn alla tässä talven aikana, vaikka olenkin ollut muutoin aika nuutunut. Tammikuussa sain valmiiksi Marietten kakkososan. Ensimmäinen valmistui kesällä, mutta jouduin purkamaan sen, koska se ei mitenkään passannut minun vartalolleni. Tein uuden version omalla ohjeella, tosin alkuperäistä mukaillen, ja se onnistui. Tässä kuva kakkosesta hangella; ensimmäisen kuvasin kesällä ruohikolla:

Suurin ero näiden kahden version välillä on se, että ensimmäiseen kului lankaa noin 200 g ja toiseen 300 g. Mistä se kertoo? (Vastaus: Ensimmäinen Mariette oli makkarankuori.)