sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Valokuvatorstai: Murtumia


Etsin valokuvistani jotakin henkisempää kuvastoa, joka kuvaisi valokuvatorstain aihetta pintaa syvemmältä. Sitten löysin tämän hyvin konkreettisen kuvan entisestä kotikaupungistani, josta muutimme viime elokuussa. Kuva palautti mieleeni monia tapahtumia ja ihmisiä siellä. Mitä pinnan alta voikaan löytyä, kun se murtuu?
Tänäänkin on ollut erittäin viehättävä sunnuntaisää: aurinkoa ja sopivasti pakkasta, hohtavia hankia. Kävin lumikenkäilemässä poikani kanssa, mutta emme jaksaneet tehdä pitkää lenkkiä. Muutoin päivä on hurahtanut mitään tekemättä: hiukkasen olen neulonut ja seikkaillut Blogistaniassa. Nälkämaan kasvattina tunnen tehneeni syntiä, kun olen nauttinut vapaapäivästäni. Niin se vain on: ihminen kun on kasvatettu siihen, että "sen suu napsaa, jonka jalka kapsaa", ei hän voi kokonaista vapaapäivää pelkästään hurvitella.

9 kommenttia:

Samma kirjoitti...

Vaikuttava kuva.

Mä olen pikkuhiljaa oppinut nauttimaan joutenolosta ilman syyllisyydentunteita. Ei se aina helppoa ole, mutta siltikin kovin tarpeellista. Mukavaa lomaviikkoa, vaikkei omaa lomaa olekaan :)

Kirsi kirjoitti...

Piipahdin tässä vastavierailulla. Miun pitää olla kipeä, että osaa olla vaan. Käsityö pitää vähintään olla kädessä. Ehkä pitäisi opetella olemaan ihan jouten.

Matleena kirjoitti...

Hieno kuva aiheesta! Kuvaa mielestäni myös henkistäkin murtumaa.
Lepopäivistä kannattaa opetella nauttimaan ilman omantunnon kolkutuksia. Vähitellen siihenkin oppii. ;)
Tiskirättejä on mukava tehdä ja ne ovat käytössä melkeinpä vailla vertaamsa. Harmi kun hävitit ne puuvillalangat. Taas muuten tuli todistettua se, että kun jotain hävittää, niin pian sitä olisikin tarvinnut. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kuva!

Olen itsekin vasta viime aikoina opetellut laiskottelemaan. Työelämän vastapainoksi on pakko kotona ihan vaan levätä.

Olli kirjoitti...

Onpas siinä murtumia! Pehmoisen näköistä tietä.. tuonon taitaa upota polovia myöten.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Samma, Kirsi, Matleena, Marjut: Opettelen laiskottelua ja olen vähän oppinutkin. Neulominen kuuluu siihen, sitä kun ei ole pakko tehdä...

Olli: Oikeasti, tuohon tiehen saattoi upota! Siellä se on vieläkin, varmaan entistä pahempana.

HV kirjoitti...

Kiinnostava kuva, puhuttelee kyllä ja se mitä kerrot siitä.

Mulle tuli kuvasta ensin mieleen ruisleivän pinta:)

Vapaapäivä on nimenomaan vapaapäivä! Ja silloin kuuluu nauttia. Tai ainakin levätä. Muuten ei voi mitenkään jaksaa! Mutta mulla taitaa olla vähän just toisin päin, eli elelisin haavemaailmassa, istuskellen ja nautiskellen hyvästä kahvista tms... Toisaalta kolme pikku vekkulia kotona pitää huolen, että vapaapäiviä sanan merkityksessä ei ole ollut moneen vuoteen ;)

Ninnu kirjoitti...

Hyvä kuva! Ajatuksia herättävä.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle on blogissani jotain. :)