keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Oikeaoppinen vapaapäivä



Vietän vapaapäivää. Mitähän kunniallisen työssäkäyvän äiti-ihmisen pitäisi vapaapäivänään puuhata? No tietysti siivota ja pestä pyykkiä, laitella ruokia pakastimeen tulevan varalle ja muuta arvokasta kotitaloustyötä. Ja mitä minä teen?

Heräsin puoli kahdeksalta umpi unesta herätyskellon soittoon. Kiireesti hoputin pienokaiseni ylös ja painuin takaisin sänkyyn, jotta saisin vielä hetkisen uinailla. Kun uni ei enää tullut, keitin teet ja lähetin poikaseni kouluun. Luin lehdet ja aloitin nettisurffailun. Blogiseikkailujen ja photoshoppailun jälkeen olen päätynyt oman blogini päivittämiseen.
Minut on kasvatettu tekemään alati työtä. Vaikka olen koko elämäni ajan pyrkinyt eroon syyllisyyden tunteesta, joka minut valtaa aina, kun teen niin sanotusti sitä mikä minusta on kivaa, syyllisyys on ja pysyy. Nytkin koetan selittää itselleni, miten paljon hyödyllistä opin netissä vaeltelemalla ja kirjoja ja lehtiä lukemalla. (Sekasorto viihtyisässä pesässämme hyppii silmilleni minne vain katsonkin.) Seli seli: Minullakin on oikeus viihtyä elämässäni.

Sain eilen osan Book Depositorysta tilaamistani kirjoista: Nicky Epsteinin "Knitting Never Felt Better" ja "Fabulous Felted Bags". Molemmissa on paljon mielenkiintoista kokeiltavaa: Toisessa hauskoja neuleiden muotohuovutuksia, joissa apuna käytetään kaikkea mahdollista alkaen marmorikuulista, napeista ja pähkinöistä aina pingispalloihin; toisessa upeita värikkäitä neulottuja ja huovutettuja laukkuja.


Ai että. Kokeilla pitää. Minulla ei vain juuri nyt ole huovuttamiseen soveltuvia lankoja. Jotta (netti)kauppaan siitä sitten, mars!

Kun sitä Photoshoppia äsken sorkin, onnistuin luomaan kuvakoosteen neljästä Epsteinin suunnittelemasta laukusta, jotka pomppasivat näkökenttääni heti kun aloin selata kirjaa. Kuva oli äsken juuri tässä, mutta en sitä nyt julkaisekaan, koska otan tekijänoikeusasiat aina vakavasti. Mutta katsokaa itse, jos saatte kirjan käsiinne!
Vaikuttaa siltä, että alan pikku hiljaa herätä henkiin. Talviuntako tämä vain olikin? Katsokaapas vielä joulukaktusta tuossa ylempänä. Kun kasvuun lähteneet krookukset ovat jääneet uusien lumien alle, myöhään herännyt joulukaktus kukkii sitäkin hehkeämmin!
PS. Pyykit ovat nyt koneessa peseytymässä.

13 kommenttia:

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kyllä siitä vapaapäivästä pitää saada nauttia!!
Meillä kanssa välillä "sekasorto hyppii silmille", mutta olen ajatellut, että mun elämä ei ole mistään kotoisin jos koko ajan heilun rätti kädessä. Niinpä sitten röyhkeästi usein ummistan silmäni kaaokselta ja keskityn käsitöihin.. ;o))

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on koko asunto sekasortoa:) Silloin siivotaan, kun poltan päreeni kovaäänisesti ja silloin ei siihen päivä riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä hyvä! Uskon, että perhekin saa onnensa, kun äiti voi välillä keskittyä omiin hommiinsa! Rätin kanssa heilutaan vain, kun on pakko tai jos se sattuu tuntumaan kivalta juuri sillä hetkellä. (Mutta miksi se syyllisyys?!)

Minäkin poltan välillä päreeni , koska pojat ovat jo niin isoja, että voisivat oman osansa tehdä sekasorron selvittämisessä. Mutta vain nätisti kehottamalla, pyytämällä tai edes polvillaan anomalla se ei useinkaan onnistu!

Anonyymi kirjoitti...

Oikeaoppisena vapaapäivänä viis veisataan sekamelskasta, pesemättömistä pyykeistä ja nautitaan elämästä. Heitähän se turha syyllisyys nurkkaan, siitä ei ole kuin harmia.

Anonyymi kirjoitti...

Tess: Kyllä minä jo alan uskoa, niin moni tätä samaa minulle vakuuttaa! Että nyt loppupäivä rennosti ja muutkin vapaapäivät tästä eteenpäin!

Bilkis kirjoitti...

Jo on kumma, ettei äiti saisi väsyä työhönsä yhtä lailla kuin muutkin! Antoisia lepohetkiä toivotellen...

Anonyymi kirjoitti...

Bilkis! Olipa hyvä kun kävit: löysin sinun makean blogisi!

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Löysin tänne Wirkkuu&tikkuu:n kautta. Olet taitava käsistäsi. Todella kauniita neuleita. Meillä on kans aika kaaos yleensä, minä kun en todellakaan mikään talousihme ole. Ehkä vähän siistiytyy kun lapset kasvavat...ehkä ei =)

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kukka-75, hauskaa, kun kävit! Näin se blogimaailma kuljettaa! Ja kiitos kehuista; taitavuudesta en tiedä, mutta normaalisti intoa on sitäkin enemmän. Nyt se on ollut vähän hukassa, mutta alkaa palata.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommentoinnista blogissani Heinis. Meillä näyttää tosiaan olevan aika yhteneväiset fiilikset. :)

Anonyymi kirjoitti...

Vapaapäivänä saa rentoutua - olen samaa mieltä muiden kanssa.
Mutta meillä käy niin, että yksinollessa tulee hömpsötettyä omia, mutta kun muut tulevat kotiin, on näytettävä kiireiseltä vapaapäivän viettäjältä, ettei kukaan pääse moittimaan laiskottelusta.
Löysin myös blogisi wirkkuu&tikkuu -blogin kautta ja laitoin sinut heti suosikkeihini - täältä löytyi kaikkea mukavaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos käynnistä, Merja! Olen töissä taas! Kävin katsomassa taidokkaita huovutustöitäsi blogissasi ja tulen varmasti uudemmakin kerran!

Ja nyt töihin... Käännän puolankielistä kirjettä, vaikka en kieltä varsinaisesti osaakaan. Jännittävää elämää!

Anonyymi kirjoitti...

Sama vika Rahikaisella, että aina tarttis tehdä jotain, jotta tuntisi olevansa "kunnon" ihminen. Minä kylläkin laiskottelenkin, mutta huono omatunto tosiaan vaivaa silloin. Ja varsinkin aina, kun surffailen netissä.