sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Pääsiäisen viettoa 2009

Ensinnäkin: Tämä tietokone on syvältä. Haluan uuden. Tämä on alkanut sekoilla aivan käsittämättömällä tavalla sen jälkeen, kun asensin Soneran tietoturvan. Ehkä vanha koneraiskani ei jaksa pyörittää massiivista viruksentorjuntaa, tai sitten se on joutunut jonkun ulkoavaruuden örkin hyökkäyksen kohteeksi.

Toiseksi: Pääsiäinen on ollut hyvä ja rauhallinen. En ole tehnyt muuta kuin laittanut ruokaa, neulonut ja mietiskellyt. Eilen katsoin kuopukseni kanssa elokuvan Jeesuksen viimeisistä päivistä. Olemme olleet kotona keskenämme ilman vieraita ja kyläilyjä. Hyvä niin: viime viikot ovat olleet rankkoja.

Keskimmäisen poikamme koulunkäynti on hyytynyt peruskoulun viime metreillä. Poissaoloja on ollut rajusti, ja kaikista yrityksistä huolimatta emme ole saaneet selville, missä on vika. Koulu on kuulemma perseestä, ja kaikki muukin nyppii. Tilanne on meille vanhemmille uusi - ja erittäin ahdistava. Mitä siinä voi tehdä? Ei 15-vuotiasta voi kouluun väkisellä kantaa. Luokanvalvojan mielestä tosin voi.

Koulun ja kodin yhteistyö on toiminut hyvin kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa, mutta luokanvalvojasta ja rehtorista ei ole ollut apua. Rehtorin suurin huoli on hänen oma mielenterveytensä tämän jupakan vuoksi. Meitä taas huolettaa lapsemme mielenterveys.
Oemme porkkanan avulla saaneet pojan kouluun aina silloin tällöin, ja toivomme, että hän jaksaa vielä tämän loppukevään. Ehkäpä kesäloma antaa sopivan huilaushetken ja uusia voimia syksyyn. Minä poloinen en osaa muuta kuin tuputtaa miehilleni omegakolmosta, koska luin sen ehkäisevän masennusta. Omegaa meille kaikille!

Muistoja Chilestä
Koska tänä pääsiäisenä olen ollut vapaa kaikista perinteistä, olemme syöneet mitä mieleen on juolahtanut. Eilen paistoimme ahvenia, joita ukkoni poikineen onki läheisestä järvestä. Aika kalaisat vedet täällä!

Tänään tein pääsiäislounaaksi chileläistä perinneruokaa pastel de chocloa. Pastel de choclo on jännittävä laatikkoruoka, jossa on kaikkea: Vuoan pohjalle tulee paistettua jauhelihaa ja sipulia mausteineen, mustia oliiveja, rusinoita ja keitetyn kananmunan puolikkaita. Näiden päälle laitetaan ennakkoon kypsennettyjä broileria (esim. koipia tai luuttomia lihapaloja). Käytän mausteina valkosipulia, juustokuminaa, jauhettua korianteria, paprikajauhetta, chilijauhetta, ruohosipulia, mustaa pippuria ja suolaa. Ja sitten kruunu päälle: raastetusta maissista maidon kanssa keitetty puuro. Koska meiltä saa huonosti tuoretta maissia, keitän pakastemaissia maidossa ja muussaan ne sauvasekoittimella. Maissipuuron mausteeksi laitan hiukan voita, suolaa, sokeria ja basilikaa.

Maissipuuro tulee vuokaan päällimmäiseksi, ja sen pintaan ripotellaan runsaasti sokeria. Sitten vuoka laitetaan uuniin noin puoleksi tunniksi, jolloin pinta ruskistuu ja karamellisoituu. Kieltämättä pastel on aika työläs ruoka, mutta näin pyhäpäivänä on aikaa ja intoa laitella.
Salaattina oli tuikitavallinen ensalada chilena: tomaattia ja sipulia oliviiöljyn, viinietikan, suolan ja mustapippurin kanssa. Olisihan siihen voinut vähän korianterin lehtiä ripotella, jos olisi ollut mistä silputa.

Jälkiruoaksi tein hedelmärahkaa vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta ja maitorahkasta. Hyvin ja hyvältä maistuivat Chilen muistot. Sitä auringon paahtamaa uuden maailman punaviiniä ei ollut, mutta olkoon nyt näin, tällä kertaa.
Tässä englanninkielinen ohje pastel de choclon saloihin. Tämä perusohje on varsin vähämausteinen, mutta tottahan jokainen kokki voi siihen makunsa mukaan mausteita lisätä.

Kuulumisia neulerintamalta

Jokunen viikko sitten sain valmiiksi vihreän jakun Teddystä, eikä siitä kovin häävi tullut. Mutta varmaan se vielä palvelee tulevina hyisinä talvi-iltoina, kun pelkkä takan lämpö ei ihan riitä. Teddy nuhjaantuu käytössä ikävästi. Minulla on sitä varastossa vielä aika lailla: ostin takavuosina langat perulaistyyliseen ponchoon.
Hetken mielijohteesta neuloa suopaisin itselleni pikku sliparin Nalle Four Seasons -linjan syksylangasta. Virikkeen siihen sain Novitan pojan liivistä, mutta muuten neuloin sen ilman kummempia laskemisia ja suunnitteluja. Minusta siitä tuli ihan käytettävä, mutta ikävä kyllä muotikuvaajani ei ollut kiinnostunut kuvauksista, joten jouduin roikottamaan "kirjoneulettani" terassin kaiteella.

Nyt yritän viimeistellä pari vuotta sitten aloitamaani pontsoa tai mikä lieneekään loimi. Se on niin karvainen ja talvinen, että sen käsittely ei juuri nyt hirveästi innosta. Yritän kuitenkin saada sen valmiiksi, että pääsen käsiksi keväisimpiin projekteihin. Mitä ne sitten ovatkaan.
Lankalauantain kunniaksi ja pakottamana tein myös muutamia hankintoja: tilasin Stash Fine Yarns of Chester -nimisestä puodista Rowanin Felted Tweed -lankoja tunikaan, jonka ohje oli Suuressa Käsityölehdessä maaliskuussa. Lankojen värit vievät jalat alta, mutta tuntien itseni realistisesti arvioin, että tunika jää minulta tekemättä. No mutta, sehän onkin vasta ensi syksyksi... Lisäksi saan muutaman kerän Noro Kureyon sukkalankaa. Kun oli se lankalauantai.

10 kommenttia:

teisa kirjoitti...

Jaksamisia. Voisiko koulunkäyntivaikeuksiin olla paikkakunnan vaihtamisenne viime syksynä? Kaverillani on samanikäinen poika, ja heillä on ollut kahnauksia opettajien kanssa. Kyse ei ole ollut poissaoloista, vaan lähinnä pojan ylimielisyydestä ja suorasanaisuudesta opettajiaan kohtaan (sanoo tasan sen, mitä ajattelee, ei pehmennä yhtään). Toisia ei miellytä, kun oppilaat eivät nöyrrykään auktoriteettien edessä...

Heinis kirjoitti...

Kiitos viestistä, Teisa. Olen kyllä tulkinnut niin, että muutolla on ollut tässä osansa. Poika näkee nyt entisen koulunsa niin ihanana, ja tässä uudessa ei ole oikein mitään hyvää. Jonkinlainen kulttuurishokki sis.

Opettajilta ei ole kuulunut mitään, joten olemme ymmällämme. Totaalinen kieltäytyminen koulusta on ainut merkki. Tosin hän on välillä ollut melko hermostunut ja ärtyistä täällä kotona, mutta juuri nyt taas yhtä reipas kuin ennen tätä kriisiä. Murrosikä ehkä on alkanut rassata pahemmin.

Hirveän raskasta tämä on meille vanhemmille, kun emme tiedä, mitä tehdä. Kädet ristissä nyt odotan, että toukokuun loppuun pääsisimme onnellisesti. Ehkä sitten helpottaa.

Maritta kirjoitti...

Toivottavasti jaksat poikien kanssa kaikista murheista huolimatta. Meidän keskimmäinen aiheuttaa vähän samantyylisiä ongelmia - koulu ei kiinnosta ollenkaan, pelimaailma kyllä, läksyjä ei tehdä ja kokeista tulee kehnoja arvosanoja.
Ikävä tulee chileen ruokakuvia katsellessa - en ole pitkääääään aikaan tehnyt "muistoruokia" ikävän takia.....

Heinis kirjoitti...

Maritta, muinaisista kokemuksista tiedän, että näistä ongelmista päästään, niin meillä kuin teilläkin. Kärsivällisyyttä se kyllä vaatii.

Minulla on usein ikävä Chileen - eikä vähiten siksi, että kaikesta monimutkaisuudestaan huolimatta elämä siellä oli niin helppoa. Pienet lapset, pienet huolet ja sitä rataa. Mutta kuten sanoin: kyllä se siitä.

MarjutJ kirjoitti...

Jaksamisia kouluhuoliin. Meillä oli tytöllä lukion aloittaminen 1,5 vuotta sitten raskasta, mutta tämä vuosi on jo helpompi.

Herkullisia ruokia vaikkakin suuritöisiä.

Heinis kirjoitti...

Kiitos Marjut, eiköhän tämä tästä. Hyvä, että voidaan puhua avoimesti näistä huolista, silloin ei ahdista niin paljon.

Tänään poika oli koulussa ja ruotsin kokeissa. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt.

kipi kirjoitti...

Kiva, että olet taas päivittänyt blogiasi. :) Varmasti huolien purkaminen kirjoittamallakin jo vähän auttaa, vaikka ei se välttämättä kuitenkaan niihin perussyihin pure.

Olet neulonut hienon liparin! :)

Jaksamista Sinulle! :)

Heinis kirjoitti...

Kiitos Kipi viestistä ja käynnistäsi blogissani! Harvoin tulee päivitettyä, kun on ollut pitkiä työpäiviä ja kaamosta... Itse en ole ehtinyt ja jaksanut vierailla blogeissa, mutta kevään valo varmasti virkistyttää.

Sari kirjoitti...

Olen itse joutunut taistelemaan oman poikani koulunkäynnin kanssa. Hän tosin lopetti jo kolmannella luokalla. Mutta se on tosi raskasta kaikille. Meillä tilanne laukesi, kun poika vaihtoi koulua ja minä jäin sairaslomalle. Tuntui olevan tipu emoa viisaampi ja näki äitinsä sairastuneen. Apua ei tunnu tulevan mistään ja kaikki syyllistivät ainakin meillä perhettä, kun emme osaa kasvattaa lastamme. Lisäksi tarjottiin lastensuojeluilmoituksen tekemistä teemalla, kyllä ne hakevat aamulla pojan kouluun, jos äiti ei siinä onnistu. Vieläkin nousee kiukku pintaan, kun niitä aikoja muistelee. Voimia teille ja tsemppiä pojalle! Kyllä se koulu uudessakin paikassa on jees!

Heinis kirjoitti...

Kiitos, Sari, rohkaisusta. Minäkin sain poikani luokanvalvojalta (nuori lapseton opettaja) ohjeita lapsen kasvattamisesta.. Kaiken kaikkiaan olemme poikien isän kanssa mielestäni onnistuneet varsin hyvin, mutta koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu - niin monet asiat kun tässä maailmassa vaikuttavat nuoren ihmisen elämään.

Tällaisissa tilanteissa kaikkien osapuolten olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, miten itse voisi toimia paremmin - niin meidän vanhempien kuin opettajienkin. Opettajat ovat valitettavan usein kovin herkkähipiäistä ammattikuntaa. (Hm, työskentelen itsekin osa-aikasena opettajana.)