Eilen lauantaina ylioppilaat ja muut koulunsa päättäneet viettivät ilojuhlaa. Minun suvussani eilinen oli surun ja kaipauksen päivä: saatoimme enoni hänen viimeiselle matkalleen. Uskon kuitenkin, että pitkän sairauden jälkeen hänelle vihdoin jo joutui armas aika. Nuku hyvin, Veikko-eno.
8 kommenttia:
Voi miten hieno viimeinen hetki luonnon helmassa.
Siellä se onkin niin armas paikka ettei sieltä kukaan viitti tänne takasin tulla.
ILMOITUS!
Koska tässä lähiaikoina siirryn taas tunturiin ja
GPRS-yhteyden varaan, niin ilmoittelenpa, että
käyn kyllä Runo- ja Kuvatorstain tuotokset aina
katsomassa, mutta jätän kommentoimatta koska
yhteys on niin toivottoman hidas. Tämä on tätä.
Yritän vastata pari-kolme kertaa päivässä niihen
kommentteihin joita joku saattaa mulle jättää.
Syksyllä kun palaan tasaiselle, homma jatkuu
sitten entisellään.
Hukkalasta, susi
Osanotot!
Otan osaa.
Otan osaa.
Kiitokset osanotosta ja kommenteista. Eno oli kovin sairas, joten hänen oli hyvä päästä rauhaan. Äidilleni, joka on hänen kaksoissisarensa, tämä on silti kova paikka.
Koskettava kuva ja teksti. Valoisaa kesän jatkoa sinulle.
Otan osaa. Kaunis muistohetki teillä on ollut. Ja muistot elävät.
Lähetä kommentti