torstai 3. syyskuuta 2009

Taiteilua

Olin viikonloppuna kansalaisopiston järjestämällä akvarellikurssilla Jäämerellä. Matkustimme Austertanaan, joka sijaitsee aivan Suomi-neidon pään yläpuolella. Kymmenen hengen ryhmämme ohjaajineen ja autonkuljettajineen lähti liikkeelle Kittilästä perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan. Osallistujia matkalla oli lisäksi Torniosta, Sodankylästä ja Inarista.

Kiireestä huolimatta pysähtelimme moneen otteeseen, milloin kalastusvälineiden ostamisen takia, milloin viinikauppaan. (Kukaanhan ei voi kotikylässään Alkossa näyttäytyä - paitsi minä tietenkin!) Perillä olimme vasta kolmen jälkeen Suomen aikaa.

Myöhäisen saapumisen vuoksi päätimme perjantai-iltana vain tehdä kierroksen ympäristössä ja ryhtyä maalaushommiin vasta lauantaina. Haukoimme henkeä maiseman edessä: oli laskuveden aika, ja monenlaista mielenkiintoista väriä oli paljastunut meren alta. Toisaalta maisemat olivat aika tyypilliset: vuoria, kiveä, hiekkaa, merta, vähän kasvillisuutta siellä täällä. Minulle kaikki oli tuttua, mutta hienoa silti. Ja vasta sunnuntaina satoi!

Lauantain maalasimme. Jotakin sain minäkin tehtyä, mutta otin myös paljon valokuvia muistikuvia tukemaan. Joukossamme oli monta taitavaa maalaria, joiden töistä näkyi, etteivät he ensimmäistä kertaa olleet pensselin varressa. Minulla oli todella hauskaa, vaikka joitakin hankaluuksiakin sattui. Mottona oli: Onnellisuus on sitä, että ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Niin, tälläisilta ne näyttivät:
Innostuin taas maalaamisesta. Toivottavasti innostus kestää, vaikka onhan sillä vanha (kunnon) kilpailija. Tai kaksikin. Tai kolme. Tämä on tätä syksyä taas, kun on tavallista enemmän energiaa. Kyllä se siitä laantuu, mutta nautitaan vielä, kun voidaan. Otetaan siis asiat sellaisina kuin ne ovat.

11 kommenttia:

Saaga kirjoitti...

Ihania maisemakuvia!

Heinis kirjoitti...

Kiitos Saaga, siellä oli ihanaa! Harmillisen lyhyt aika vain.

Matleena kirjoitti...

Ihania kuvia noista upeista maisemista! :)

Samma kirjoitti...

Upeita maisemia! Vilautathan sitten valmiita maalauksiakin :)

MarjutJ kirjoitti...

Hienoja maisemia! En ole koskaan käydyt edes Suomen Lapissa saati sitten Jäämeren rannalla.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kauniita maisemia, ja kaunis on tuo rukkikin aiempana.
Meillä mies oli tuolla Talvivaarassa viime talvena töissä, ja olen saanut KUULLA noista jättikoneista.. pelottavan mahtaviahan nuo ihan ovat!
Olipas muuten mukava lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa (tuo edellinen postaus mennyt ohi silmien kun en ole itsekään paljon koneelle ehtinyt tänä kesänä..)
;o)

Heinis kirjoitti...

Matleena: Erityisesti värit miellyttivät silmää. Se on jännää, miten maisema muuttuu ihan kokonaan valaistuksen mukaan.

Samma: Ehkä laitan blogiin jonkun kuvan maalauksista. Katsotaan sitten...

MarjutJ: Tervetuloa tänne Lappiin! Minulla on vuosi vierähtänyt täällä vikkelään!

Pirjo-Riitta: Kiva kun kävit katsomassa kuulumisiani. Minäkin olen liikkunut aika vähän täällä blogimaailmassa viime aikoina. On ollut paljon muuta tekemistä - talon maalausta, matkoja...

kipi kirjoitti...

Tuo vuorovesi-ilmiö on kunnioitettava. Veden voima on valtava eikä se vähiten tule mieleen tsunamista. Ihminen tuntee itsensä pieneksi sen rinnalla. Joskus vuosia sitten olen käynyt jäämeren rannalla ja katsellut ihmetellen laajenevaa sileää rantahietikkoa. Silloin tuntui jopa vähän pelottavaltakin. :)

Heinis kirjoitti...

kipi, kiva että kävit blogissani. Vuorovedelle ei voi mitään, se siinä ehkä on pelottavaa. Parasta on vain osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ninnu kirjoitti...

Upeita maisemia!

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Edelleen niin kauniita nuo kuvat!

Blogissani on sinulle tunnustus, nappaa jos ehdit bloggailla! ;o))