Valokuvatorstai: Yötön yö

Kaunista juhannusta kaikille, satoi tai paistoi!

Olemista

On tässä ollut tekemistä ja olemista. En ole ehtinyt ja jaksanut päivittää blogiani, mutta nyt tuntuu, että olen velkaa sen teille, jotka laskurista päätellen käytte katsomassa sepustuksiani.

Pari tiivistä projektia on juuri päättynyt, ja olen huokaissut vähän. Keskimmäisen rippijuhla oli viime pyhänä: hieno tilaisuus, lämminhenkiset juhlat perhepiirissä. Vieraita oli tällä kertaa tavallista vähemmän, sillä anoppini on sairastunut vakavasti eikä voinut matkustaa tänne asti.

Ajamme anopin luo viettämään juhannusta. Mieheni on apealla mielellä, koska aikaa taitaa olla kovin vähän enää. Hän ahkeroi taloprojektin kanssa pohjoisessa, kun taas minä olen tehnyt talonmyyntiä täällä.

Moni asia muuttuu nyt - ehkä liian moni samalla kertaa? Välillä olen mielettömän väsynyt, mutta virkistyn sitten taas. Koetan muistaa hyvän neuvon perunoiden kuorimisesta: yksi kerrallaan ne vähenevät (eikä ole syytä yrittääkään tehdä kaikkea kerralla valmiiksi). Niin kai huoletkin, kun ne ajallaan saa pois päiväjärjestyksestä.

Laitan tähän parisen viikkoa siten otetun kuvan Hillatieltä. Nyt taidetaan olla jo sisätöissä, mutta sateen takia katolle on saatu vasta aluskate. Jospa aurinko taas jaksaisi paistaa.

Käsitöitä en muuten ole tehnyt juuri lainkaan. Muuan huivi saattaa valmistua lähiaikoina, mutta en lupaa mitään. Ehkä kesälomalla heinäkuussa?

Valokuvatorstai: Jo joutui armas aika

Eilen lauantaina ylioppilaat ja muut koulunsa päättäneet viettivät ilojuhlaa. Minun suvussani eilinen oli surun ja kaipauksen päivä: saatoimme enoni hänen viimeiselle matkalleen. Uskon kuitenkin, että pitkän sairauden jälkeen hänelle vihdoin jo joutui armas aika. Nuku hyvin, Veikko-eno.