Kaikenlaisia karvoja

Yösydännä eilisen puolella avasin lankapaketin. Salaa tietenkin, kuten paatuneen lankaholistin kuuluu. Sieltä löytyivät langat Mariette-mohairvillatakkiin, jonka ohje on Suuren Käsityölehden numerossa nro 8/2007. Iskin silmäni malliin heti lehden ilmestyttyä, mutta inspiraatio uusiutui viime viikolla. Saa nähdä, milloin Mohair Lux muuttuu ”mukavan muodikkaaksi” takiksi…

Ja sitten ne muut: Joukossa on muutama kerä Sandnesin Smart Tweediä, josta toivon lakkia ja käsineitä vielä näille lumille. Loput ovat Rovaniemen tuliaisia, heräteostoja tietenkin.


Suunnittelin tuossa, että jos tulee lähiseudulla lankakauppaa myyntiin, taidan ostaa koko kaupan. Ajatelkaapas, mikä autuus: Saan päivät pitkä ahmia silmilläni mitä ihastuttavimpia värejä, hypistellä näpeissäni kaikenlaisia karvoja ja nuuhkia, ah, niin ihania villan tuoksuja. Eikä maksa mitään, eihän?

Toinen päivä

Olen tohkeissani bloggaamisesta. Kaksi kommenttiakin on jo tullut, vau, kiitos teille! Mutta äitikulta, joka on juuri käymässä, masentaa: ”Kaikki ne on menneet sinne wwwpistejonnekin…” Tiedättehän äänensävyn? Että sattuikin tämä vierailu juuri tähän kohtaan innostusta. Mutta ei se mitään, tässä yritetään vain pysyä ajassa.

Blogini on varmasti näin alkuun melko neulevoittoinen. En ole kovin paljoa saanut aikaan tänä talvena, mutta sormet syyhyävät jatkuvasti. Neulominen on oivallista virkistystä tähän aikaan vuodesta. (Milloin ei olisi?!) Juuri nyt on puikoilla hartialiina Kittenistä; toivottavasti se valmistuu tulevan viikonlopun aikana. Sitten yritän pakottautua viimeistelemään muutamat keskeneräiset työt, jotta pääsen hyvillä mielin uusien projektien kimppuun. Ja lankaa piisaa! Kävin viime viikolla Rovaniemellä ja katsastin paikallisen lankakaupan. Saaliiksi sain 1,9 kg Alfaa, Kitteniä, Maijaa ja Jannea. Ja sitten: tänään tuli paketti Tapion kaupasta. Uskallan avata sen vasta, kun äiti on lähtenyt… Katsotaanko huomenna, mitä se sisältää?

Inspiraation tähän huiviin löysin Ravelrysta. Alkuperäinen ohje on Vogue Knitting -lehden talvinumerosta 1999/2000, jota minulla ei tietenkään ole, ja jouduin säheltämään kuvan perusteella. Keskimmäinen poitsukaiseni on alkanut innostua valokuvauksesta, joten tässä tulosta siitäkin harrastuksesta:

Voisiko huivia käyttää myös talvisena valoverhona...

Alku aina hankala...

...monessa muussa paitsi käsitöissä, niissä kun se aloittaminen on aina niin riehakasta ja säpäkkää, ja loppupää tahtoo usein venyä uusien projektien ilmaantuessa näköpiiriin. Alkukuusta päätin, että tammikuun loppuun mennessä olen aloittanut blogin. Mutta siihenhän on vielä kaksi päivää - eikö tämä vaikuta ihan lupaavalta?

Opettelen siis.